Huom! Osa tämän kaupan toiminnallisuuksista on estynyt! Sivulla asioiminen on sinulle miellyttävämpää kun luet ohjeen kuinka toimia.

sesonkikasvikset

 


VERIAPPELSIINI

Veriappelsiini on yhteisnimitys kaikille punaisille hapahkoille appelsiinilajikkeille. Alunperin ne ovat lähtöisin Sisiliasta, Etnan ylärinteiltä. Veriappelsiinit tarvitsevat kypsyäkseen auringonpaistetta ja lämpimiä päiviä, mutta tavallisista appelsiineista poiketen myös kylmät yöt ja viileän talven, jotta niille tyypillinen tumma väri kehittyy kuoreen, hedelmälihaan ja mehuun. Kaikkia värin kehittymiseen liittyviä salaisuuksia ja optimaalisia olosuhteita ei ole kyetty vieläkään selvittämään, sillä appelsiinin “veren” määrään ja väriin vaikuttaa moni tekijä. Veriappelsiinit ovat maukkaita nautittuna ihan sellaisenaan ja niistä voi valmistaa erittäin hyvää mehua. Muiden sitrushedelmien lailla myös veriappelsiinit ovat erittäin monikäyttöisiä. Jokainen hedelmän osa, kuten kuoren sisältämä öljy, voidaan hyödyntää lukemattomissa ruoissa. Veriappelsiini antaa väriä, makua ja aromia niin ruokiin kuin juomiinkin.

 

 


KIIVI

Alunperin tätä soikeaa hedelmää on kutsuttu kiinalaiseksi karviaiseksi. Vuonna 1959 se uudelleennimettiin Uuden-Seelannin pelottoman ja uteliaan kansallislinnun mukaan. Suomeksi kiwi taipui kiiviksi. Kypsä kiivi antaa hieman periksi painettaessa ja eikä se maistu kirpeälle. Kiivi sisältää proteiinia pilkkovaa entsyymiä, joten se sopii mainiosti lihan tai kanan mureuttamiseen.

 

 


VERIGREIPPI

Verigreipit saivat alkunsa vuonna 1929, kun Texasissa kasvaneet greippipuut paleltuivat ja koko sato menetettiin. Osa puista kuoli, mutta osa alkoi kasvattamaan uusia versoja seuraavana vuonna. Halkaistu verigreippi tai verigreippilohkot sopivat myös grillattavaksi. Valele hedelmälihan pintaan hunajaa ja koristele pähkinärouheella. Paista hedelmää, kunnes hunaja on karamellisoitunut ja pähkinät ovat saaneet hieman väriä.

 

 


PORKKANA

Aluksi porkkanasta viljeltiin sen kaikkia muotoja, kuten valkomukulaista, purppuranpunaista, keltaista ja pinnaltaan rosoista porkkanaa. Meille tuttu oranssi porkkana valikoitui ihmisille mieluisimmaksi lajikkeeksi 1700-luvun Hollannissa, josta se levisi nopeasti kaikkialle länsimaihin. Sen ulkonäkö, -muoto ja maku miellyttivät sen ajan ihmisiä ja miellyttävät meitä edelleen. Oranssin porkkanan mukulassa on runsaasti karoteenia, joista meille tutuin, lienee beetakaroteeni. Se muuttuu elimistössä meille tarpeelliseksi A-vitamiiniksi. Porkkanaa voidaan käyttää ruoanvalmistuksessa erittäin monipuolisesti. Se sopii välipalaksi sellaisenaan, raasteeksi, salaatteihin, lämpimien ruokien lisukkeeksi, muhennokseksi, laatikoksi, keitoksi, kastikkeeksi jne. Sillä voidaan antaa makua ja väriä leivonnaisiin ja leipiin. Porkkanasta voi tehdä jopa hilloa.


 

 


MAA-ARTISOKKA

Nimestään huolimatta tämä kasvi ei ole sukua artisokalle. Kasvista syödään mukulat, jotka ovat muodoltaan epämääräisiä ja pieniä sykeröitä. Maa-artisokka sopii erinomaisesti keittoihin, muhennoksiin ja gratiineihin. Sitä voidaan tarjota suolavedessä keitettynä lisäkkeenä. Kypsennetyt mukulat muuttuvat lempeän makeiksi ja antavat kivaa lisämakua perinteiseen perunamuusiin. Maa-artisokkaa voidaan käyttää myös liemijuureksena antamaan makua liha-, kala- ja kasvisliemiin.

 

 


FENKOLI

Salaattifenkoli muodostaa lehtiruusukkeen, joka raakana maistuu hieman anikselta. Kypsentäessä sen maku miedontuu ja muuttuu hienostuneemmaksi. Se sopii mainiosti keittoihin, pataruokiin ja gratiineihin sekä grillattavaksi. Ennen grillaamista fenkoli kannattaa esikeittää kevyesti. Fenkoli ei tarvitse muuta esikäsittelyä kuin huuhtomisen. Sen tilliä muistuttavat lehdet sopivat mausteiksi tai koristeeksi. Fenkoli kannattaa säilyttää kylmässä, ja haihdunnalta suojattuna.